Omena-puolukkapullat

Omppu ja puolukka ne yhtee soppii, tännää ne vietihin pullauskoppii!

Jälleen kerran fiilistellään syysherkuilla.Tämä perinteinen makupari on kuin toisilleen luotu, sillä puolukan hapokkuus tasapainottaa omppujen makeutta, ja näin molempien punaposkien mehevät maut syvenevät. Lisää parivaljakon kaveriksi vielä kanelia, niin saat mahtavan herkkutrion kasaan.

Pulliin (n. 24 keskikokoista pullaa):

1 annos pullataikinaa*

*Käytin taikinaan tällä kertaa rasvatonta maitoa ja vain yhden pussin kuivahiivaa. Pullat nousivat erittäin hyvin ja maistuivat erinomaisilta!

Jos haluat pullataikinaan intensiivisemmän maun, kuumenna maito, lisää siihen kardemummaa, kanelitanko ja puolikas pitkittäissuuntaan halkaistu vaniljatanko. Anna maidon jäähtyä ja maustua hetki. Maidon tulee kuitenkin olla kuumaa, kun kaadat sen taikinajuureen, sillä lämmin maito aktivoi hiivan. Jos käytät tuorehiivaa, voit antaa maidon jäähtyä kokonaan huoneenlämpöiseksi.

Ota vanilja- ja kanelitanko pois maidosta ennen kuin jatkat taikinan tekoa ohjeen mukaan.

Täyte:

6 dl tuoreita puolukoita

3-4 suomalaista makeaa omenaa

n. 1 dl sokeria (lisää sokeria omenoiden ja puolukoiden happamuuden mukaan)

2 tl kanelia

Survo puolukoiden rakennetta vähän rikki. Pilko sitten omenat puolukkasurvokseen. Lisää sokeri ja kaneli. Maista ja mausta oman maun mukaiseksi -> lisää tarvittaessa lisää sokeria tai kanelia.

Voiteluun:

kananmuna

Pyörittele pullataikinasta palloja. Anna niiden kohota leivinpaperilla vähintään 15 minuuttia ennen paistoa. Paina pullien keskiosaa sormilla tai lasin pohjalla littanaksi. Voitele pullat kananmunalla. Lisää kuoppaan noin reilu ruokalusikallinen täytettä. Paista pullia 225 asteessa noin 10-12 minuuttia.

Viimeistele pullat tomusokerilla.

Rakkaudella,

Paula

Var så god och välj dig en pumpa. Nautiskelkaa ihanasta syksystä!

Rukiinen savu-puolukkaleipä

Syksy on niin vallattoman mahtavaa makujen riemujuhlaa, että en malta olla bloggaamatta vähän väliä.

 

Metsässä yllättyy - takuulla!

Kun metsä notkuu sammaleitaan myöden mahtavista mauista, se saa kokin jos toisenkin näpit syyhyämään: mitä näistä kaikista ihanista tuoreista, maukkaista ja täysin luonnollisista raaka-aineista voisikaan oikein taikoa?!

Valitettavasti nämä mahtavat maut eivät kestä pitkään, joten ne on säilöttävä talteen, jotta niistä olisi iloa pitkän talvenkin yli. Tässä kohtaa säilöjä-kokki törmää makujen riemujuhlan realiteettiin: mihin penteleeseen nämä kaikki marjat, sienet, hedelmät ja vihannekset oikein tunkisi ennen kuin ne menevät huonoiksi? Kun kodin joka nurkka on täynnä sieniä, marjoja ja omenoita, alkaa innokkaimmankin kokkaajan into muuttua lieväksi pakokauhuksi: jääkaappi pullistelee erilaisia hilloja (who the hell is gonna eat all this jam??) ja kuivatut sienet ovat vallanneet kaiken hyllytilan kuivakaapista.

Itse kohtasin tämän tilaongelman, kun olin änkenyt pakastimemme ääriään myöten Täyteen. Vaikka olen oppinut pakkausmestari-veljeltäni tilatetriksen upean taidon, en silti hyvällä tahdollanikaan saanut kaikkia metsästä raahaamiani herkkuja mahdutettua pakkaseen. Jääkaapissa lymynneet "ylijäämä"-puolukat oli siis pakko saada käytettyä johonkin.

Idea tähän leipään lähti erään suomalaisen leipävalmistajan uutuusleivästä, joka on savunmakuista. Ilmeisesti leivän jauhot on savustettu, ja maku on saatu leipään siten. Itse en ryhtynyt savustamispuuhiin, vaan tartuin pullon henkeen, liquid smokeen. Ostin pikkuisen pullon nestemäistä savua itselleni Australiasta viime keväänä. Pullo on erittäin riittoisa, sillä sitä ei tarvita montaakaan tippaa savunmaun tuomiseksi (ts. ole varovainen lisätessäsi sitä ruokiin!). Uskoakseni kyseistä nestesavua saa myös Suomesta hyvin varustetuista kokki- tahi ruokakaupoista. Correct me if I´m wrong!

Savu, ruis ja puolukka. Suomen maku - sillä ei voi mennä metsään. Tai itseasiassa sillä mennään juurikin sinne. Tämä leipä on täydellistä syysrukiista, joka pitää ehdottomasti syödä sienisopan kyytipoikana, tai sitten ihan vaan sellaisenaan voin kera. 
..Kannon nokassa, tietenkin.

Pohjanmaan jokimarkkinoilta sai ostaa luomujauhoja suoraan viljelijöiltä. Härligt!

Leipiin (kaksi keskikokoista):

Vaihe 1:

 150 g ruisjuurta (kts. hapanjuuren ohje täältä. Korvaa vehnäjauhot ruisjauhoilla)

2 dl vettä

3 dl ruisjauhoja

 Sekoita aineet taikinakulhossa sekaisin. Anna taikinajuuren tekeytyä  leivinliinan alla neljä tuntia tai yön yli jääkaapissa.

Vaihe 2:

3,3dl = 1 tlk (alkoholitonta) tummaa olutta

3 dl vettä

15 g hiivaa

4 dl puolukoita

n. 7 dl ruisjauhoja

n. 8 dl vehnäjauhoja

0,5 dl muscavado- tai fariinisokeria tai siirappia

1 dl mallasta

4 tl suolaa

15 tippaa nestemäistä savua

Liota hiiva huoneenlämpöiseen olueen. Heivaa kaikki ainekset taikinajuuren joukkoon ja vaivaa taikinaa yleiskoneessa vähintään 15 minuuttia (jos vaivaat käsin, tuplaa aika).

Kuten melkein kaikissa leipä- tai pullaohjeissani, jauhojen määrät ovat suurpiirteiseiä. En mittaa mitalla tarkkoja jauhomääriä, vaan kaadan niitä taikinan joukkoon silmämääräisesti. Tarkkaile siis oman leipätaikinasi koostumusta, ja säädä jauhomäärä sopivaksi niin, että taikinasta tulee hyvää. Tästä taikinasta ei tule niin kiinteää, että se irtoaisi taikinakulhonreunoilta. Jos taikina tuntuu aivan liian löysältä, lisää siihen vehnäjauhoja. Taikina saa olla tämäkkää, muttei liian tankeaa.

Kaada valmis taikina jauhotetulle alustalle, ja jaa se kahteen osaan. Laita taikinat hyvinjauhotettuihin kohotusastioihin (kulhoon, koriin..) ja anna leipien kohota parisen tuntia.

Levännyt taikina kiittää tekijäänsä muhkealla muodollaan.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kumoa leivät leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, ja paista leipiä uunin keskiosassa noin 40-50 minuuttia. Leipä on valmis, kun sen pohjaa kopauttaessa kuuluu kumea ääni.

Anna leipien jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. Parhaimmillaan leivät ovat pari päivää paistamisen jälkeen.

Antoisia makunautintoja!

Rakkaudella,

Paula

Sienipiirakka

En voi kutsua itseäni safkabloggaajaksi, jos sivuiltani ei löydy edes yhtä sienipiirakkaohjetta. Ollaanhan tässä sentäs suomalaisia, ja itse ainakin miellän tämän ruoan yhdeksi perinneherkuksemme.

Olimme viikonloppuna anoppini kanssa sienimetsässä, ja saaliiksi kahmimme jättiläismäärän lampaankääpiä. Sieniretkeämme ei voi oikeastaan sanoa sienestykseksi, sillä käytännössä kävelimme metsään, poimimme sankomme täyteen ja lähdimme pois. Enpä ole koskaan ollut niin helpolla sienireissulla! Näin sitä huomaa, että kun joku on asunut tietyssä paikassa pitkään, omat sienestyshuudit tulevat niin tutuiksi, että voi vain kävellä metsään, ja kerätä sienet sieltä pois.

Äitini osaa kertoa lähes yksityiskohtaisesti jokaisen tatti-, suppis-, ja kanttarellipaikan mökkimme lähettyviltä - ja lisää löytyy kuulemma koko ajan.

Näin kaupunkilaisena sienien naaraaminen on hankalaa, kun sienipaikkoja joutuu etsimään täysin hakuammunnalla. Sienestämään voisi toki lähteä esimerkiksi sieniseuran kanssa, ja seuralaisilta voisi saada vinkkejä hyviin sienipaikkoihin (Tampereella toimii esim. Tampereen sieniseura ry).

Tähän ohjeeseen on käytetty vain lampaankääpiä, mutta voit heivata piirakkaan niitä sieniä, mitä olet sattunut löytämään. Muistathan tarkistaa (sienikirjasta, netistä..), että olet kerännyt VAIN syömäkelpoisia sieniä! Jos et ole varma, mitä olet kerännyt, älä syö sitä. Nyrkkisääntönä sienestyksessä kannattaa pitää sitä, että kerää vain sieniä, jotka tunnistaa.

 

Sieniseurat järjestävät kursseja myös sienten määrittämiseen, eli tunnistukseen

 

Tämä ohje on anoppini käsialaa, joten kiitos ja kumarrus kuuluvat hänelle.

Piirakkaan (24 tai 26 cm piirakkavuokaan):

150 g voita

1 dl perunamuusijauhetta

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

1 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi kylmä voi jauhojen joukkoon. Älä vaivaa taikinaa liikaa, ettei siihen synny sitkoa, ja menetä näin rapeuttaan. Lisää lopuksi vesi taikinaan ja sekoita. Painele taikina piirakkavuoan pohjaan ja reunoille.

Tee täyte:

pari kourallista pilkottuja lampaankääpiä

1 sipuli

rasia miniluumutomaatteja tai oman maan tomaatteja

valkosipulijauhetta

pippuria

suolaa

2 rkl ketsuppia

Paistamiseen: voita tai öljyä

Päälle: reilu kourallinen raastettua emmentaalia

Pilko sipuli ja lampaankäävät pieniksi. Laita sienet kuivaan pannuun kuumenemaan. Anna nesteen haihtua sienistä (voit nopeuttaa prosessia kaatamalla nesteen pois sienten seasta). Lisää voi/öljy ja sipulit ja kuullota hetken aikaa. Lisää mausteet (ei ketsuppia).

Levitä ketsuppi piirakkapohjalle, ja kaada sitten päälle paistetut sienet ja sipulit. Halkaise tomaatit ja lado ne sienten päälle. Ripottele lopuksi päälle juustoraaste. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Tarjoile lämmin piirakka silputun persiljan kanssa.

Rakkaudella,

Paula

Omenapiirakka

Nopea, helppo ja ennen kaikkea herkullinen. Miksi hassata hyviä omenoita sellaisenaan suuhun, kun niistä voi tehdä entistä maukkaamman piirakan!

Mausteena tässä piirakkapohjassa on piparkakkumaustetta. Piirakan paistuessa uunissa, keittiön valtaa yllättäen seesteinen joulutunnelma. Pepparkakor! Älä kuitenkaan huolestu, tuoksu ei ole niin voimakas, että humpsahtaisit joulumaailmoihin aivan täysin.
Pieni vienoinen tuulahdus siitä suunnasta tuskin kuitenkaan haittaa ketään ;)

Kuten sanottu, tämä piirakka on nopea kyhätä kasaan, joten ei muuta kuin omenat pilkkoen ja taikinan tekoon!

Piirakkaan (24-26 cm vuokaan):

200 g kylmää voita paloiteltuna

2 dl vehnäjauhoja

3 dl grahamjauhoja

2 dl ruokokidesokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniliinisokeria

2 tl piparkakkumaustetta

1 dl kaurajuomaa

2 kananmunaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja mausteet keskenään. Nypi kulhossa voi, jauhot ja sokeri murumaiseksi massaksi - taikinan pitäisi muistuttaa märkää hiekkaa. Lisää kananmunat ja sekoita (varovasti) joukkoon. Älä työstä taikinaa liikaa, sillä muuten pohjasta tulee sitkoisaa. Tämän pohjan olisi tarkoitus pysyä rapeana. Lisää lopuksi kaurajuoma ja sekoita. Anna taikinan levätä jääkaapissa sen aikaa kun pilkot ja maustat omenat.

Päälle:

8 keskikokoista omenaa

0,5-1 dl (ruokokide)sokeria (riippuen omenoiden happamuudesta)

1 tl kardemummaa

1 rkl kanelia

Pese ja lohko omenat. Sekoita kulhossa sokerin ja mausteiden kanssa.

 Kirpeiden omenoiden joukkoon kannattaa heivata enemmän sokeria.

 Makeat ompot pärjäävät vähemmällä.. :)

Ota taikina jääkaapista, ja painele siitä 4/5 osaa piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Lado päälle omenat. Murustele loput taikinasta omenalohkojen päälle. Paista uunin keskiosassa noin 30 minuuttia.

Tarjoile lämmin piirakka kera vaniljasåsin tahi -jäätelön.

 

Anoppi löysi siiamilaiset omenat! Tätä kaunokaista ei raaskinut piirakan sekaan laittaa!

Rakkaudella,

Paula

p.s. jos innostuit pääkuvan kakkulautasesta, käy kurkkaamassa lisää tekijän sivuilta  osoitteesta: http://www.mustalintu.fi/

Richard Raven, eli suomalaisittain ihan vaan Riku, on uusseelantilaissyntyinen keraamikko, joka tekee käsityönä kaikki tuotteet pajallaan Tervajoella. Riku on tehnyt keramiikkaa jo yli 40 vuoden ajan, ja kokemus näkyy upeiden tuotteiden laadussa!

 

Riku tekee paljon keittiötuotteita, kuten mukeja, lautasia ja sokeri/suolapossuja (kts.alla).

Riku tekee muun muassa myös koriste-esineitä, vaaseja ja uniikkeja laattoja. Alla "kiwin" näkemys suomalaisesta Väinämöisestä.

Da-Capo-kakku

Jos karkista tehdään kakku, siitä ei voi tulla muuta kuin hyvää. Da-Capoista tehdyn kakun on siis pakko olla superia!

Jos kaapissasi lojuu ylimääräisiä Da-Capoja.. sinun on syytä marssia ammattiauttajan puheille. Kenelläkään ei nimittäin loju kaapeissa ylimääräisiä Da-Capoja! :)

Siispä, ennen kuin ryhdyt leivontahommiin, on sinun syytä tallustella kauppaan ja ostaa pari kourallista näitä klassikkomakeisia. Toinen kourallinen menee kakkuun ja toinen kadonnee mystisesti kauppareissun aikana..

Tähän kakkuun tulee aika paljon alkoholia (mausteeksi, tietenkin), joten tämä ei ehkä perheen pienimpien herkkusuoneen iske. Vanhempien herkkuhimot tämä tyydyttänee monellakin tavalla; Da-Capojen maku vie nostalgisiin tunnelmiin, ja rommin ja kahvin aromit tuovat kakkuun syvää, tuhtia makua. Da-Capo-kakku on varma hitti syksyn illanistujaisiin.

Kakkuun (kaksi pientä tai yksi iso kakku):

160 g Da-Capoja

200 g voita

2 dl sokeria

4 kananmunaa

4,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2 tl vaniliinisokeria

1 dl vahvaa kahvia

0,5 dl rommia

1 dl kermaa

3 rkl aprikoosihilloa

Lämmitä uuni 170 asteiseksi. Pilko Da-Capot pieniksi paloiksi. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään. Voit sekoittaa myös jäähtyneen kahvin, rommin, kerman ja aprikoosihillon keskenään. Nostele voi-sokeriseokseen kaapimen tai puuhaarukan avulla vuorotellen jauhoseosta ja nestettä. Kun kaikki aineet ovat sekoittuneet tasaisesti, voit lisätä Da-Capot taikinaan.

Kaada taikina voideltuun vuokaan (tai pariin), ja paista kakku(j)a uunin keskiosassa noin 40 minuuttia tai kunnes kakku on kypsää. Testaa kypsyys tökkäämällä kakun keskustaa puutikulla. Jos tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on kypsää. Huomioi, että sulaneet Da-Capopalat saattavat tarttua tikkuun, ja siksi tikkutesti voi näyttää kakun olevan raaka, vaikka se olisi jo kypsä. Tikutus kannattaa tehdä pariin kohtaan kakkua, niin saat ehkä paremmin selville, onko kakku kypsää vai ei.

Vinkki: voit halutessasi tehdä kakusta juhlavamman näköisen kuorrutuksella. Kokeile esimerkiksi samettista valkosuklaakreemiä, mutta korvaa valkosuklaa tummalla suklaalla, ja lisää kuorrutteeseen pari tippaa vahvaa kahvia mausteeksi.

Toivottavasti tästä makumaailmasta tuulahtaa jotain kaunista menneestä.

Ihanaa syksyn alkua kaikille!

 

Mahtavista maisemista..

 

upeista mauista..

 

ja jännittävistä löytöretkistä.

Niistä on hyvä syksy tehty.

Rakkaudella,

Paula

Hapatettu ohra-spelttileipä

Jos tykkäät happaman leivän mausta, kannattaa kokeilla tätä ohjetta. Leipä saa parin päivän hapatuksen jälkeen hyvän maun ja sen sisustasta tulee erittäin mehevää.

Leipäjuuren tekeytymisaika saattaa tuntua pitkältä, mutta itse leivän leivontaan ei montaakaan tovia loppujen lopuksi mene. Alan usein tehdä uutta leipäjuurta jo ennen kuin aiempi leipä on loppu. Näin varmistan, että meillä on aina tuoretta leipää.

Jos leivot leipää usein, taikinakulhoa ei tarvitse joka taikinan jäljiltä pestä - voit antaa taikinan kuivua kulhon reunoille, ja kun alat tehdä uutta leipää, sinulla on jo pieni "juuri" taikinakulhon reunoilla valmiina.

Kuten jo jossain aiemmassa kirjoituksessa sanoin, olen tämän kesän aikana hurahtanut leivän leivontaan aivan totaalisesti! Leivon joka viikko ainakin parisen satsia erilaisia leipiä, ja koko ajan suunnittelen uusia reseptejä päässäni. En saa leivästä tarpeekseni! Meidän talouden jauhokulutus on kesän aikana noussut entisestään, mutta silti jauhokaappimme näyttää aina vaan tyhjältä. I wonder why..? :D

Koska olen hurahtanut Leipään aivan 6-0, en voi olla levittämättä Leivän ilosanomaa myös teille! Siksipä tässä postauksessa kerron, miksi sinunkin kannattaa alkaa leipoa leipää jo tänään:

Leivän leivonta on aivan mielettömän hauskaa puuhaa. Se on mielenkiintoista ensinnäkin siksi, että olemme tekemisissä elävän olion kanssa. Hiiva saa leipätaikinan kohoamaan, ja kohotus tuo leipään haluamaamme mehevyyttä. Mikä sen hienompaa kuin katsoa, kun pieni taikinapallero alkaa vain hetken kohotuksen jälkeen pullistella kulhon reunoilta yli (siis kirjaimellisesti, katso vaikka itse)!

Monsteritaikina! Säikeistä näkee, että taikinaan on muodostunut hyvä sitko.

Visuaalisten aistien lisäksi leipätaikina miellyttää myös tuntoaistia - taikina on aivan ihanan tuntuista. En tiedä mitään parempaa kuin se, että saan työntää sormeni pehmeään, täydellisen sitkoiseen taikinaan. Jos et tiedä mistä puhun, sinun on kokeiltava sitä itse.

Seriously.

Just try it.

Itsetehtyyn leipään ei tarvitse myöskään laittaa aivan järkyttävästi hiivaa. Etenkin jos käytät leipäjuuria *, voit vähentää "kauppa"hiivamäärän ainakin kolmasosaan, tai voit kokeilla jopa tehdä leipää täysin ilman hiivaa. Näin ollen itsetehty leipä hivelee myös kuuloaistiamme, sillä epämiellyttävät pörinät jäävät villihiivan käyttäjillä vähemmälle ;)

* Leipäjuuri (hapanjuuri) on villihiivaa, joka kohottaa leipää (tavallisen hiivan tavoin) ja tekee sen sisustasta mehevän ja antaa leivälle hapanta makua.

 

It´s alive! Hapanjuuri on elossa, kun se kuplii.

Kotikutoisesta leivästä voi tehdä juuri sellaista kuin itse haluat. Kun olet tehnyt muutaman leivän ohjeiden mukaan, ja olet päässyt hommasta jyvälle, voit alkaa soveltaa itse omia leipiäsi. Mene jauho-osastolle and go crazy! Leipiä oppii leipomaan leipomalla. Kokeile rohkeasti erilaisia jauho- ja makuyhdistelmiä, ja löydät varmasti oman suosikkireseptisi.

 

A good bread makes you so happy that even your shirt wants to smile!

 Sanomatta selvää lienee myös se, että tuore leipä maistuu ja tuoksuu aivan jumalaiselta!

JA jauhokeon kukkuraksi; leivän tekeminen on HELPPOA! If I can do it, you can do it!

Eli ei muuta kuin jauhot pöydälle ja vaivaamaan.

Kaiken tämän paasaamisen jälkeen te, hyvät lukijat, varmaan ajattelette, että olen täysin unohtanut itse leivän, josta lähdin alun perin kirjoittamaan.
Jos totta puhutaan, niin unohdinkin.
Sitten nukuin yön yli, ja tulin järkiini. 

So ladies and gents, I give you Le Bröd of the hour:
OHRA-SPELTTILEIPÄ

Kaksi keskikokoista leipää:

Päivä 1 ilta:

5 dl vehnäjauhoja

4 dl vettä

200 g vehnähapanjuurta (kts. ohje kauraleipä)

Sekoita aineet taikinakulhossa. Peitä ja jätä huoneenlämpöön.

Päivä 2 aamu:

3 dl vehnäjauhoja

2 dl vettä

Lisää aineet taikinaan ja sekoita. Peitä ja jätä huoneenlämpöön.

Päivä 3 aamu:

7 dl spelttijauhoja

2 dl ohrajauhoja

2 rkl suolaa

2 rkl sokeria

2 dl vettä

n. 8 g tuorehiivaa

Murenna hiiva veden joukkoon ja sekoita kunnes hiiva on liuennut. Lisää kaikki aineet taikinaan ja vaivaa taikinaa yleiskoneessa noin 10-15 minuuttia tai kunnes taikina irtoaa kulhon reunoilta. Jos vaivaat taikinaa käsin, vaivausaika on puolet pidempi.

Anna taikinan levätä peitettynä huoneenlämmössä noin tunti

Taikinaan on muodostunut hyvä sitko, kun se irtoaa kulhon reunoilta.

 Päälle:

oliiviöljyä

Kaada oliiviöljyä käsiisi ja taikinan päälle. Irrota taikina kulhon reunoilta ja vaivaa sitä hetki käsin (kulhossa tai pöydällä). Tässä vaivauksessa taikinasta puristetaan ilma pois, eli se pienenee jälleen tiiviiksi palloksi. Taikinan pitäisi olla löysää, mutta sen ei pitäisi tarttua käsiisi. Jos taikina on liian tahmeaa, siihen ei ole muodostunut sitkoa vaivaamisvaiheessa tai siihen ei ole lisätty tarpeeksi jauhoja.Jos taikina tarttuu käsiisi liikaa, voit laittaa puolet taikinasta jauhotettuun kulhoon, ja voit "höpsyttää" (jos et tiedä mitä tämä tarkoittaa, kysy mummiltasi! :D) taikinasta ilmat pois. 

Laita valmiit leivät uunipellille tai leipävuokaan ja anna leipien kohota vielä tunti. Viimeisessä kohotuksessa taikina paisuu lopulliseen kokoonsa. Suosittelen, että käytät kohotusvaiheessa leipien ympärillä tukiraameja, jotka vievät leivän kasvua ylös, ei sivuille. Käytän itse irtopohjavuoan reunoja, jotka irrotan leivän ympäriltä paiston puolivälissä. Vuoan reunat kannattaa öljytä, etteivät ne jää leipään kiinni.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja laita leivät paistumaan uunin keskiosaan. Vähennä uunin lämpö 200 asteeseen. Paista leipiä noin 40-50 minuuttia. Leivän kypsyyden voi kokeilla kopauttamalla leivän pohjaa. Jos sieltä kuuluu kumea ääni, leipä on valmis.

Leivän sisustasta näkee, että leipä on ilmava ja mehevä.

Mahtavan makoisia leivontahetkiä kaikille!

Rakkaudella,

Paula