Rukiinen savu-puolukkaleipä

Syksy on niin vallattoman mahtavaa makujen riemujuhlaa, että en malta olla bloggaamatta vähän väliä.

 

Metsässä yllättyy - takuulla!

Kun metsä notkuu sammaleitaan myöden mahtavista mauista, se saa kokin jos toisenkin näpit syyhyämään: mitä näistä kaikista ihanista tuoreista, maukkaista ja täysin luonnollisista raaka-aineista voisikaan oikein taikoa?!

Valitettavasti nämä mahtavat maut eivät kestä pitkään, joten ne on säilöttävä talteen, jotta niistä olisi iloa pitkän talvenkin yli. Tässä kohtaa säilöjä-kokki törmää makujen riemujuhlan realiteettiin: mihin penteleeseen nämä kaikki marjat, sienet, hedelmät ja vihannekset oikein tunkisi ennen kuin ne menevät huonoiksi? Kun kodin joka nurkka on täynnä sieniä, marjoja ja omenoita, alkaa innokkaimmankin kokkaajan into muuttua lieväksi pakokauhuksi: jääkaappi pullistelee erilaisia hilloja (who the hell is gonna eat all this jam??) ja kuivatut sienet ovat vallanneet kaiken hyllytilan kuivakaapista.

Itse kohtasin tämän tilaongelman, kun olin änkenyt pakastimemme ääriään myöten Täyteen. Vaikka olen oppinut pakkausmestari-veljeltäni tilatetriksen upean taidon, en silti hyvällä tahdollanikaan saanut kaikkia metsästä raahaamiani herkkuja mahdutettua pakkaseen. Jääkaapissa lymynneet "ylijäämä"-puolukat oli siis pakko saada käytettyä johonkin.

Idea tähän leipään lähti erään suomalaisen leipävalmistajan uutuusleivästä, joka on savunmakuista. Ilmeisesti leivän jauhot on savustettu, ja maku on saatu leipään siten. Itse en ryhtynyt savustamispuuhiin, vaan tartuin pullon henkeen, liquid smokeen. Ostin pikkuisen pullon nestemäistä savua itselleni Australiasta viime keväänä. Pullo on erittäin riittoisa, sillä sitä ei tarvita montaakaan tippaa savunmaun tuomiseksi (ts. ole varovainen lisätessäsi sitä ruokiin!). Uskoakseni kyseistä nestesavua saa myös Suomesta hyvin varustetuista kokki- tahi ruokakaupoista. Correct me if I´m wrong!

Savu, ruis ja puolukka. Suomen maku - sillä ei voi mennä metsään. Tai itseasiassa sillä mennään juurikin sinne. Tämä leipä on täydellistä syysrukiista, joka pitää ehdottomasti syödä sienisopan kyytipoikana, tai sitten ihan vaan sellaisenaan voin kera. 
..Kannon nokassa, tietenkin.

Pohjanmaan jokimarkkinoilta sai ostaa luomujauhoja suoraan viljelijöiltä. Härligt!

Leipiin (kaksi keskikokoista):

Vaihe 1:

 150 g ruisjuurta (kts. hapanjuuren ohje täältä. Korvaa vehnäjauhot ruisjauhoilla)

2 dl vettä

3 dl ruisjauhoja

 Sekoita aineet taikinakulhossa sekaisin. Anna taikinajuuren tekeytyä  leivinliinan alla neljä tuntia tai yön yli jääkaapissa.

Vaihe 2:

3,3dl = 1 tlk (alkoholitonta) tummaa olutta

3 dl vettä

15 g hiivaa

4 dl puolukoita

n. 7 dl ruisjauhoja

n. 8 dl vehnäjauhoja

0,5 dl muscavado- tai fariinisokeria tai siirappia

1 dl mallasta

4 tl suolaa

15 tippaa nestemäistä savua

Liota hiiva huoneenlämpöiseen olueen. Heivaa kaikki ainekset taikinajuuren joukkoon ja vaivaa taikinaa yleiskoneessa vähintään 15 minuuttia (jos vaivaat käsin, tuplaa aika).

Kuten melkein kaikissa leipä- tai pullaohjeissani, jauhojen määrät ovat suurpiirteiseiä. En mittaa mitalla tarkkoja jauhomääriä, vaan kaadan niitä taikinan joukkoon silmämääräisesti. Tarkkaile siis oman leipätaikinasi koostumusta, ja säädä jauhomäärä sopivaksi niin, että taikinasta tulee hyvää. Tästä taikinasta ei tule niin kiinteää, että se irtoaisi taikinakulhonreunoilta. Jos taikina tuntuu aivan liian löysältä, lisää siihen vehnäjauhoja. Taikina saa olla tämäkkää, muttei liian tankeaa.

Kaada valmis taikina jauhotetulle alustalle, ja jaa se kahteen osaan. Laita taikinat hyvinjauhotettuihin kohotusastioihin (kulhoon, koriin..) ja anna leipien kohota parisen tuntia.

Levännyt taikina kiittää tekijäänsä muhkealla muodollaan.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kumoa leivät leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, ja paista leipiä uunin keskiosassa noin 40-50 minuuttia. Leipä on valmis, kun sen pohjaa kopauttaessa kuuluu kumea ääni.

Anna leipien jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. Parhaimmillaan leivät ovat pari päivää paistamisen jälkeen.

Antoisia makunautintoja!

Rakkaudella,

Paula